lauantai 18. heinäkuuta 2015

The chances of anything coming from Mars...

Are a million to one, he said...
But still they come! 

Vähän niinkuin tämä blogipostaus, joka on sitten viimeinen. Olen seurannut teitä skannerillani, ja näyttää siltä, että joku on tässä blogissa käynyt viime viikkoina. Joten pakkohan minun on se lupaamani loppuräjäytys toteuttaa.

Uumoilinkin aikanaan, että tämä on muistaakseni aika eeppinen paketti, ja sitähän se on. Kaksi tuntia kaikenlaisen muukalaisuuden tutkailua, kolmannen maailmansodan ääniä, paranoiaa, Philip K. Dickin jumalointia ja lisäksi helvetin hyvää musiikkia. Tai jos esim. Roky Erickson ei ole teidän mielestä sellaista, niin en tiedä miksi te näitä juttuja yleensä kuuntelette.

Nojuu, se kasvatuksesta. Tässä on Vapaan Vyöhykkeen Muukalaisuus-erikoinen, jaettuna kahteen osaan. Äänenlaatu on mitä on, pieniä katkoja siellä täällä, ainakin kasetin puolen vaihtuessa. Ja jos nuo playerit ei näy selaimessanne, niin voitte ladata jutut täältä (osa1) ja täältä (osa2).

Muukalaisuus-erikoinen, osa 1:
 

Muukalaisuus-erikoinen, osa 2:
 

Tuo blogin kommenttiruutu on ollut aika tyhjänä (kiitokset niille parille, jotka jaksoivat), koska se näköjään salli vain "rekisteröityneet" käyttäjät. Muutin sen nyt täysin avoimeksi, ja tähän loppuun toivoisin jotain juttua täällä käyneiltä ja Vyöhykkeen jutuista ehkä nauttineilta. En siis toivo mitään kiitoksia itselleni, koska eipä nuo jutut meikän tekemiä olleet ja digitointi oli pelkästään hauskaa, vaan enemmänkin juttua ja muistoja ja mielipiteitä Vapaan Vyöhykkeen tiimoilta. Pakottaahaan ei voi, mutta ei parin sanan kirjoittaminen voi olla Homo Sapiensille aivan ylivoimaista. Kokeilkaa vaikka!

Joo, ja sitten oli semmonen idis, että Vapaa Vyöhyke T-paita olisi hemmetin siisti. Jollain "Yli 100-prosenttista hörhöilyä" -tekstillä tms. Mutta koska en ole graafinen suunnittelija, niin homma on vähän jäänyt. Ei muuta kuin hommiin. Itse ajattelin kysellä josko P.A. Manniselta löytyisi aikanaan Tähtivaeltajan takakannessa olleita biisi-ikoneita alkuperäisinä, sillä niistä saisi todella asiallisia printtejä tai paitoja. Niitähän julkaistiin kahden TV:n takana, kummassakin oli kuusi ikonia. Siis ihan simppelisti ne olivat jonkun hyvän biisin innoittama kuva, ja kehyksessä luki artisti ja biisin nimi. Mukana oli ainakin Rokyn Creature with the Atom Brain, Mustan Paraatin Metalliset Kasvot ja Death Tripin Chainsaw Goddess. Ne pitäisi julkaista uudelleen, ja miksei esim paitoina!?

Ja tämähän ei sitten liittynyt paljoakaan Vapaaseen Vyöhykkeeseen, vaan tähän hyvään fanikulttuuriin, joka jatkuu vuosikymmenestä toiseen, vaikka radio-ohjelmat päättyvät. Nauttikaa siitä! Itse aion urakan päättymisen kunniaksi laittaa Roky Ericksonin soimaan LUJALLA ja avata kaljan jos toisenkin!

Tääl on liian kylmä! 
Tääl on liian kuuma!

Gabba gabba hey hey!

Hyvästi!

keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

Vaarallinen Juhannus, eli tänne ja sikaisin, mutta tulihan tehtyä

Keskikesä ja lomakausi painaa päälle, tässä näiden vitsausten ratoksi kuunneltavaa. Näiden jälkeen on jäljellä enää joskus aiemmin mainostamani megakokoinen Muukalaisuus-spesiaali, jonka kesto on joku 1,5 tuntia. Mutta eiköhän näissä tänne koostuneissa klipeissä ole jo nyt kuunneltavaa varsin pitkäksi aikaa. Loistava idea on ladata kaikki nämä äänitiedostot (linkki tossa otsikon alla) tikulle tai jonnekin ja sitten ajomatkalla Hammerfestiin ja/tai anopin mökille pistää randomilla tulemaan autostereoista tavaraa. Takapenkin lapset saavat sivistystä ja ei ole muutenkaan ankeaa.

Ekana klippinä tällä kertaa sellaista radiojournalismia, jota toivoisin lisää kanaville. Jouni Hokkanen kertoo kaiken olennaisen laivamatkastaan Tukholmaan. Juttu, jossa "... tämä punaiseen pukeutunut pyylevä olento purjehtii pöytääni" ei voi olla huono. Eikä tämä ole. "Vaimoni saikin sitten tuliaisiksi jotakin, mikä surisee."



Ja sitten kirjallisuuden pariin. Blommilan Veriteot -sarjassa on esittelyssä William Barton -niminen heppu. Sinänsä vaikuttaa aika pätevältä jannulta, mutta hiukan särähtää avaruusteknologiaan jonkun verran perehtyneelle Bartonin kommentti, että "Amerikan avaruussukkula on lähinnä naurettava paskapaketti siihen verrattuna mitä meillä olisi voinut olla [jos oltaisiin kuunneltu neukkuja]." No juu, nämä tämmöset sossuscifikirjailijat (eli "intellektuellit") kai on aina antimilitaristisia ja antiamerikkalaisia eikä siinä mitään; kaikkea pitää olla, ja hyvältä kirjailijalta Barton vaikuttaa (tuskin Hauta muuten sitä esittelisi). Itse taidan pitäytyä kuitenkin edelleen Larry Nivenissä, kun tykkään siitä, että hommat hoituu, hyvät on hyviä, ja niin muukalaisia kuin narkkarihippejäkin vedetään kunnolla turpaan. Mutta joo, kuunnelkaa tämä, älkää minua. Alussa soi muuten (taas) Hoodlum Priest! Aww... Fuck You!




Lopuksi sitten isompi kirjallisuusannos. Fantasiasarjan kolmas osa, ja sitä ennen samassa purilaisessa kerrotaan David Eddingsin Belgariad-sarjasta. Belgariadhan (vai mikä helvetin Belgarionin Taru) oli ensimmäinen isompi  moderni fantasiasuolto, jota Suomessa julkaistiin, ja sinällään erittäin merkittävä. Siis siksi, että oli ensimmäinen, ei muuten. Muistan lukeneeni sen kolmanteen kirjaan asti, mutta siihen se jäi. Sen jälkeen en ole mitään vastaavaa lukenut, enkä lue. Mutta hyvä juttu tämä on, erittäin eeppisesti tehty, ja tässä soi Hawkwindin Zarozinia! Itse Fantasiasarjan kolmas osa on sitten mielenkiintoinen tunkeutuminen fantasian teoriaan ja kategorioihin. Uskaltaisin jopa sanoa, että vakavastiotettavaa asiaa, mutta ei lainkaan tylsää. Vapaata Vyöhykettä parhaimmillaan!



Viimeinen hyvästijättö lähenee, koukku ruuvataan kattoon, kustaan soutuveneestä kesäyönä ja sen semmoista. Kun saan digitoitua Muukalaisuus-spesiaalin, saatte läksiäisiksi kunnon jysärit. Siihen asti, keep kickin' alien ass!


sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

ABSOLUUTTINEN TOTUUS

Tervehdys! Kun tässä on ollut "perinteenä" päivitellä kansallisina merkkipäivinä, niin jatketaan sillä linjalla.

Tänään on Avaruusromua-ohjelman 25-vuotis syntymäpäivä, ainakin noin suunnilleen, ja Yle Radio 1:ltä ja Teemalta lähetetään juhlalähetys. Avaruusromun merkitys oli ja on todellakin valtava oman musiikillisen ymmärrykseni laajentamisessa, sehän tuli vieläpä usein samana iltana kuin Vapaa Vyöhyke. Noina aikoina Avaruusromua taisi kestää myös kaksi tuntia, eli aikamoinen ilta tuo Vyöhyke/Avaruusromu-kombo on ollut. Jossain vaiheessa Avaruusromua sitten siirtyi sunnuntai-iltaan, missä se edelleen majailee. Tänään (tai sitten joku toinen päivä, nykyään kun jutut löytyy maailmanverkkosta myöhemminkin) juhlitaan Jukka Mikkolan eeppistä avaruusmusiikkiohjelmaa! Kippis!

Samalla käytän tilaisuuden hyväkseni ja laitan tähän Vapaalta Vyöhykkeeltä laajemman jutun, jonka avulla pääsette sukeltamaan Absoluuttisen Totuuden lähteille.. ainakin melkein. Tässä oli sitten musiikillista sisältöä, joka ei sopinut Youtubeen, joten se ei siellä ole. (Nuo copyright-jutut on jänniä; jotkut klipit ovat musiikin takia kiellettyjä esim. Saksassa. Tässä klipissä on sellaista musiikkia, joka on estetty Suomessa ja yleensä maailmalla - Mission Impossible-teema ja Puolikuun (!) joku biisi - eikä niitä oikein voinut vaimentaa kokonaisuuden kärsimättä.) Eli joudutte lataamaan sen täältä.

Vaihtoehtoisesti voitte laittaa tästä playerin päälle, mikäli se sattuu näkymään selaimessanne:



Kiitos ja humisemisiin, palaamme asiaan vielä muutaman kerran. Avaruuslennoista, humanoireista ja kesäsäistä riippuen juhannuksen jollain puolella.

lauantai 30. toukokuuta 2015

Talvipäivänseisaus

On kalseaa, ulkona sataa räntää. Joku rönyää ikkunan takana, sohjossa. Uunissa palaa liha, kauppaan ei voi veisaamisen takia mennä. On 21. joulukuuta vuonna 1993. Lama-aika, ihmiskunnan yö, 80-luvun bileiden jäätävä kohmelo. Sulkeudu huoneeseesi, laita radio päälle ja yritä paeta tästä kaikesta.

Vapaa Vyöhyke.

Lähetyksen aloittaa J.P. Törrön (?, en saa selvää) joulusatu. Tämä on pahimman laatuista tajunnanvirtaa, epistola kaiken ruman ja epäpyhän kustannuksella, anaalinen matka 2000-vuotisen perinteen rivoimpiin sopukoihin, toivon kulutushysteerinen alennusmyynti. Ei kun juhlimaan.



Joulusadusta vakavampien asioiden äärelle. Toni Jerrman käy käsiksi (kuvaannollisesti ja ei väkivaltaisesti) Lucius Shepardin (1943-2014) tuotantoon. Ne mundikset ja juntit, jotka eivät Shepardin tuotantoa tunne, saavat tästä oivan opin saunan. Ja sitten lukemaan. Voi ihan hyvin aloittaa Tonin alussa mainitsemalla R&R -pitkänovellilla, joka siis löytyy (illiteraateille) suomeksi Isaac Asimovin Science-fiction Valikoima 1:sta (Viihdeviikarit, 1987). Suomennetut kirjat, etenkin Kultainen ja Kalimantan kandee lukea myös, ja enklanniksi aivan essentiaalinen viidakkosota/seksi/psi/conspiracy-tarina on Life During Wartime, josta saamieni kiksien määrää ei voi laskea edes avaruusteleskoopilla. Vielä suuremman vaikutuksen ovat tehneet jutussa mainitut pitkät novellit (tai novellat, noveletit vai miksi niitä haluaa kutsua). Kokoelmat The Ends of the Earth, Barnacle Bill the Spacer and other stories, Jaguar Hunter, Eternity and Other Stories ja muut vastaavat ovat täynnä mitä hienoimpia kertomuksia. Jos luette näyttöruudulta, niin esim. Jaguar Hunter -novelli löytyy täältä. Mutta jo riittää, annetaan Meister Jerrmanin puhua.



Sitten Fantasiasarjan toinen osa. Miekkaa ja Magiaa tässä käsitellään, kestoa liki puoli tuntia. Tässä ei sitten tyydytä pelkästään 1900-luvun perusjuttuihin, vaan kaivellaan myös aika varhaisia lähteitä, mikä on toimituksellisesti hienoa ja kunnioitettavaa. Vaikka REH saa mielestäni hieman epäasiallista kohtelua, niin on tämä silti vähintään neljän AAARGHin arvoinen jakso.



Tämä on nyt vissiin kolmas kerta kun päivitys osuu jollekin kansalliselle merkkipäivälle. On ollut vaalipäivä, äitienpäivä, ja nyt on lakituspäivä. Ensi kerralla sitten kai kapituspäivä... Joo, ja asiasta toiseen: nythän on niin, että näitä nauhoitteita riittää enää noin kolmeen päivitykseen, joten säistä ja täistä riippuen joskus kesällä tämä "riemu" loppuu. Siihen asti kuulemiin.

tiistai 19. toukokuuta 2015

The street finds its own uses for things

öö tota moi... nyt ei oo mitään totaalisen järkevää, joten pengoin roskiksesta teille jotain...

No ei sentään, mutta tässä on kertynyt kaikenlaista "miscellaneous", joka ei ole aivan 100% kokonaista, mutta toki yli sataprosenttista hörhöilyä. Siis juttuja, jotka on hieman katkonaisia, puutteellisia tai jotain sellaista. Kyllä te nekin kuuntelette. Itkette vaikka.

Ekana juttu, joka ei ole Vapaalta Vyöhykkeeltä ollenkaan, vaan muistaakseni Rockmafiasta, vuosi on ehkä 1993. Hannu "Hauta" Blommila esittelee tässä cyberpunkia ilmiönä, ja siihen liittyvää musiikkia. Musiikit on tässä pääosin leikkaantunut irti, eikä kaikkea puhettakaan ole jäljellä, mutta se vähä on täyttä asiaa, toimittaja tietää mistä puhuu. Erityisesti jo viime kerralla hehkuttamani Hoodlum Priest mainitaan tässäkin. Eli ajankuvaa ja musavinkkejä, go!



Sitten Nalle Virolaisen murhasarjan osa, joka jää lopusta kesken. Tässä käsittelyssä rodullisia motiiveja omaavat sarjamurhat. Kaikenväristä laitetaan tässä kylmäksi.



Pöntön pohjalla jonkunmoinen sekoitus kirjallisia juttuja. Tämä oli yhden kasetin lopussa, ns. yllärinä. Alussa Jouni Hokkanen kertoo Ray Gartonin romaanista Paholaisen Profeetta, sitten Kari A. Hintikka käy läpi futurologisen tietokirjan, jossa käsitellään ihmiskunnan seuraavaa sataa vuotta. Ei paha. No, sitten tulee se sokeri tai pettymys pohjalla: tässä on Vapaan Vyöhykkeen scifisarjan huumoriscifiä käsittelevä kolmas osa. Huono homma on, että se on "miksattu" noin viiden minuutin pituiseksi, eli välistä puuttuu pätkiä vaikka kuinka paljon. Noita kasetteja kun aikanaan oli rajallinen määrä (ja toisin kuin nykyajan älypuhelimet, ne piti ostaa omalla rahalla), niin tilaa tarvitessani olen ilmeisesti todennut tämän scifisarjan osan vain osittaisen säilyttämisen arvoiseksi, ja änkenyt sen pätkinä toisen kasetin loppuun. Alkuperäisen päälle on sitten tullut jotain muuta. Fiksua, eikö totta... No, ainakin on jokin muisto ja todiste tämmöisenkin jutun olemassaolosta. Niin, ja tässä klipissä kuullaan kai myös Kari Nenosta... tai ainakin tuo Hokkasen ja Hintikan juttujen välissä välähtävä väsynyt "terminator-kauhusta" puhuva ääni kuulostaa samalta kuin Nenonen Kultaista Naamiota käsittelevässä jutussa. Merkittävää!



Ensi kerralla sitten vissiin joku kokonaisuus joulukuulta 1993, mukana ainakin joulusatu ja lisää fantasiaaaaaaa!

sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Are you a college boy or something?

I bet you think you're pretty smart, huh? Think you can outsmart a bullet?

Noniinjoo. Nythän on äitienpäivä, joten aloitetaan jollain ihan sivistyneellä. J.R.R. Tolkien, nykyään tunnettu ikävä kyllä enemmän kumisista ninjahaltiaelokuvista, joissa rikkaat pontsot esittävät örkkejä kansanmurhaavia puolituisia, velhot pössyttelevät sieniä röllimetsässä jonkun uusseelantilaisen miljardöörin keksimiä lisäjuonia päivitellen, ja kääpiöt surffaavat kilvillä pitkin viisituntisia cgi-efektivuoria...ei helkutti, tämänhän piti olla sivistynyttä. Siis, J.R.R. Tolkien oli merkittävä fantasiakirjailija, tässä Vapaan Vyöhykkeen Fantasiasarjan ensimmäisessä osassa Olli Kangassalo tutustuu miehen tuotantoon ja elämään. Tämä on hyvin toimitettu esittely, mukana on mm. BBC:n tekemiä haastatteluja. Jälleen kerran kiitos vanhalle YLElle, Olli Kangassalolle ja Vapaalle Vyöhykkeelle!



Agh Nazg Krimpatul! Minä pidän aivan saamaristi Hauta Blommilasta. Syitä on useita, mutta annan tässä kaksi: 1) Kauan sitten Hauta heitti jossain Radiomafian musiikkiohjelmassa Cyberpunk-spesiaalin. Siinä hän soitti muutamia essentiaalisia cyberpunkista vaikutteensa tietoisesti tai tiedostamatta saaneita artisteja. Yksi niistä oli brittiläinen Hoodlum Priest. Ohjelmassa soi Hoodlum Priestin kappale Tyrell. Olin myyty. Onneksi levy Heart of Darkness löytyi eräästä Lahtelaisesta levykaupasta, sitä tuli pyöritettyä aivan älyttömästi, ja on se vieläkin hyllyssä. Toimii edelleen. Tuo Blommilan Cyberpunk-musiikki -spessu on myös tallennettu kaseteilleni, joten saatan tykitellä sen tähän blogiinkin joskus. 2) Hauta Blommila arvostaa Gene Wolfea.

Siis, Hauta on yksi tärkeimmistä Suomen scifiskenen vaikuttajista, joten oli siistiä huomata, että olen tallentanut kaseteille kaksi Blommilan Veriteot -sarjan jaksoa. Näissä Hauta esitteli kirjailijoita, joita ei ollut käännetty suomeksi. Tässä ekassa osassa aiheena Greg Egan. Äänenlaatu on hiukka huono, mutta teksti on täyttä asiaa, ja tuossa taustalla soi yksi Hoodlum Priestin biisi. Ihan siis jos ette uskoneet, että Heart of Darkness on helvetin hyvä levy.



Sivistys loppuu nyt. Kuultiin aiemmin yksi Kim Finnin äänipäiväkirjan jakso, nyt tulee toinen. Ja enempää ei näitä hallussani ole. Aamen.



Loppuun tilannetiedote. Digitoimatta on vielä kolme kasettia. Yhdessä on etiketin mukaan kaksi jaksoa lisää fantasiasarjaa, ja muuta sälää. Ihan hauskaa tässä on se, että ei ikinä tiedä mitä noitten isompien juttujen välistä löytyy. Pelkät juonnotkin on välillä aika hauskoja, ja soitettuja biisejä on aina hauska bongata. Vähän kuin ne vanhojen VHS-kasettien seassa olevat mainokset yms. lisämateriaali.

Kaksi viimeistä kassua sisältävät sitten mystisen Muukalaisuus ja Paranoia Spesiaalin. Katsokaa vaikka:







Tämä spesiaali on muistaakseni erittäin immersiivinen kokemus. Odotan innolla sen kuulemista ja jakamista kanssanne. Ja ehkä sieltäkin löytyy ties mitä extroja.

The end is nigh, enjoy the last days!

torstai 30. huhtikuuta 2015

Höyrähtäneet hihhulit pitää tästä ryhmästä!

Hei ja hauskaa kaikkien kommunistien riemujuhlaa! Kun ei ole muutakaan tekemistä kuin juoda kaljaa, ajattelin päivittää taas blogia. Lupailin viime kerralla jotain tosi hienoa, ja hitto, en aio pettää teitä!

Mutta sitä ennen heitän ässän lahkeesta. Jos joku tykkää jostain klipistä tosi paljon, eikä osaa esim. ladata sitä YouTubesta (en minä ainakaan osaa), niin nämä kaikki tähän asti julkaistut äänet on nyt tungettu tommoseen kansioon Google Corporationin datalinnoituksessa. Eli tämmösestä osoitteesta

https://drive.google.com/folderview?id=0ByBEf8Hq13ulcmVkTXFFM2hNcEU&usp=sharing#list

voitte latailla vaikka kaiken. Linkki yrittää pysyä jatkuvasti tuossa sivun yläosassa, josta voitte sitä varovasti klikkailla. Varokaa Mustaa Jäätä!

Asiaan! Olli Kangassalon scifi-aikatraktori oli mielestäni eräs parhaista Vyöhykkeen sarjoista. Tässä ilmeisesti viimeisessä osassa (ainakaan enempää ei ole tähän blogiin tulossa) tutkaillaan atomiaseen vaikutusta tieteiskirjallisuuteen. Mukana mm. Walter M. Millerin Canticle for Leibowitz, eräs post-apokalyptisen kirjallisuuden klassikoista. Ja totta hemmetissä tässä vieläpä pommitetaan Hiroshima!



Kaaaboooom! Jerrmanin sarjakuvasarja on ollut kunnon tykitystä. Marshal Law-esittely on Top-3 kamaa tässä blogissa, eikä se White Trash siitä paljon jälkeen jäänyt (jälkeenjäänyt... hahaahhahahaahaa!). Tämä viimeinen osa on kai vähän vakavampi, mutta erittäin mielenkiintoinen. Goottirokkari Glen Danzig on "kunnostautunut" myös sarjakuvien käsikirjoittajana, ja tuloksena tästä oli Verotik-niminen kustantamo. Jerrman paljastaa Verotikin pahimmat ja parhaat tuotokset.



Keijo Kultti on tullut tässä viime viikkoina tutuksi, tai ainakin parasta olisi, että on. Tässä on nyt saagan päätös, jossa Keke joutuu setvimään väestönkasvun ongelmia vuonna 2050. Aivan sairasta menoa, ja pelottava tulevaisuudenvisio. Parasta olisi, että kuuntelette tämän ja teette kaikkenne ettei tämä aikavektori koskaan toteudu. Kirveet käteen joka jannulle!



Loppuun vielä kuitti tuosta blogissa auki olleesta äänestyksestä, johon kokonaista 11 ihmistä osallistui. Blogin sadomasokismitarjonnasta ei KUKAAN tunnustanut olevansa kiinnostunut. Muu taide, kuten elokuvat ja sen semmoinen roska kiinnosti joitakuita. Mutta sitten se huolestuttava osa: Yli 100% Hörhöilystä oli kiinnostunut 8 äänestäjää. 8! Siis kolme äänestäjää ei halunnut Yli 100% Hörhöilyä... no, syylliset lienee helppo paikantaa ja pakkohoito avaruusgulagissa parantaa kaikki mielen ongelmat. Harmi vain, että en muista, laitoinko itse rastin siihen kohtaan...


sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Tonight we're gonna party like it's 1994!

Otsikon mukaisesti nyt tarjolla katsaus vuoteen 1994. Great...

Ensimmäiseksi elokuviin. Herran vuonna 1994 Kirkon Tiedotuskeskus julkaisi dokumentaarisen lyhytelokuvan Saatana Kutsuu Minua. Jouni Hokkanen esitteli sen 1994-roskaelokuvakatsauksen alkajaisiksi. Sitten Kim Finn tarttuu muihin tuona vuonna julkaistuihin vähemmän hyviin elokuviin. Hauska katsaushan tämä on, Natural Born Killersin ja Rauni Mollbergin suhteen olen samaa mieltä, uuniin vaan. Ja eihän Forrest Gumpkaan mikään hyvä elokuva ole, mutta hieman alkaa haista pakonomainen USA-vastaisuus, kun se luokitellaan maailman taantumuksellisimmaksi ja vaarallisimmaksi elokuvaksi. Get real. Ja sitten Steven Seagalin On Deadly Ground. Viimeisen 20 vuoden aikana tulleisiin toimintaelokuva"tähtiin" verrattuna Seagal on nero, ja On Deadly Groundissa on sikakova meno, plus ekologinen sanoma! Roskaa se kyllä on, mutta jumankauta niin pitääkin. Nyt suu kiinni ja menoksi.



Ja sitten kirjojen pariin. Toni Jerrman esittelee vuoden 1994 tärkeimmät (ja vissiin kaikki) käännetyt scifikirjat, ja myös suomalaiset alan tuotokset. Silloinhan noita ei niin paljon tullut... ihan mielenkiintoisesti ja mielestäni todenmukaisesti Jerrman sanoo Risto Isomäen Gilgameshin Tappiota ensimmäiseksi todelliseksi suomalaiseksi science-fiction-romaaniksi vuosikymmeniin. Ikävä kyllä se oli myös lähes viimeinen ... itse uskaltaisin kuitenkin laskea vielä Isomäen seuraavan romaanin Pimeän Pilven Ritarit merkittäväksi kotimaiseksi scifi-kirjaksi. Sitten hajosi Ripaltakin kynä, eikä kukaan muukaan ole oppinut kirjoittamaan. Kauan sitten Markku Eskelinen oli jossain Yle Radio 1:n kirjallisuusohjelmassa puhumassa vuoden kirjallisesta sadosta (muistaakseni jonkin perusnovellikilpailun tuloksien tiimoilta), ja muiden hymistellessä Eskelinen oli realisti ja sanoi Suomen olevan henkisten kääpiöiden maa. Tästä on oltava samaa mieltä myös scifin ja fantasian suhteen. Mitään isoa ei kukaan halua kirjoittaa, avaruus ja kosmiset visiot ovat suunnilleen pannassa. Jänkhällä hiihtelevät pikkunoidat, hävityn talvisodan henki ja tunkkaiset ulkomailta kopioidut vamppyyri-, nymfo- ja steampunk- fanisarjat täyttävät hyllyt. Tuoreimmat inventiot ovat upposurkeat puoliomakustanteet ja joku Suomikumma (luoja, mitä seuraavaksi... persuspefiä?!). Mutta ei nyt hakata invalidia enempää, vaan kuunnellaan millaista se oli noina määrällisesti vähäisemmän tarjonnan aikoina.



Jätetään sitten vuosi '94. Muistanette koko tämän kalabaliikin aloittaneen klipin, Kimmo Hätisen raportin ufokokemuksestaan. Se ei suinkaan ollut Kimmon ainoa esiintyminen Vapaalla Vyöhykkeellä. Onneksi. Uskallan sanoa, että tämä nyt kuultavaksenne saatettava äänite on vielä arkaluontoisempaa materiaalia. Eikä ihme, sillä harvaan meistä on otettu yhteyttä LIESITUULETTIMEN välityksellä. Tuhotkaa tietokoneenne, tablettinne, puhelimenne ja Ono-Sendainne kun olette kuunnelleet tämän, Miehet Mustissa ja muut samanlaiset ovat pian ovellanne.



The truth, and everything but the truth jälleen ensi viikolla. Silloin sitten luvassa kaikkea muuta kuin yours trulynne kirjallisuuskritiikkiä. Silloin nimittäin räjähtää... kolme legendaarisen kovaa sarjaa saa päätöksensä, ja se on megatonnitason rytinää. Olkaa paikalla.

sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

LÄSKI EDUSKUNTAAN!

It ain't over until it's over. Pieniä supply-ongelmia on ollut... pitäisi digitoida, muokata, katsella kun joku ohjelma pyörittää jotain ja siirtää niitä koodeja johonkin maailmannettiin. Ilman suoraa datalinkkiä tai neuraaliyhteyttä se on kauhean työlästä, mutta kyllä tämä tästä.

Keijo Kultin saaga jatkuu. Viimeksi oltiin menneisyydessä, nyt nykypäivässä. Siis vuoden 199X nykypäivässä, meidän menneisyydessämme, jonkun muun tulevaisuudessa. Siellä jossain joka tapauksessa oli Kiasma, ja se edessä nelijalkaisella eläimellä ratsastavaa venäläistä kenraalia tms. esittävä patsas. Nämä eivät tahtoneet sopia samalle hehtaarille, ja mellakka oli valmis! Keijo paikalle ja sassiin!



Sivun ylälaidassa olevan äärimmäisen suositun ja demokraattisen äänestyksen mukaan sadomasokismi ei kiinnosta KETÄÄN tämän blogin "lukijaa". Siksi tähän ja nyt erittäin hieno SM- spesiaali. Musiikki, kirjallisuuskatkelmat, tunnelmat fetissiklubilta, täyttä asiaa. 5000 SHADES OF BLACK RUBBER! "Tää oli totta ja tää oli ihan järkyttävää, mä en ikinä tahdo nähdä mitään vastaavaa enää koskaan."



Loppuun katsaus goottikulttuuriin. "Goths as a rule don't go around graveyards...don't go around performing black masses". Äänessä Jerrmanin lisäksi aitoja brittigootteja. En oikein tiedä, liittyikö tämä juttu johonkin laajempaan kokonaisuuteen (kasetilla ei ainakaan ollut todisteita tällaisesta) vai oliko vain yksittäinen tutkaus goottimusaan ja -kulttuuriin. Vapaasta Vyöhykkeestä ei koskaan tiennyt, saattoi tulla aika lailla mitä vain ja mistä syystä vain. En nyt muista vaikuttiko tämä siihen, että gootahdin itsekin noina aikoina (syy taisi olla enemmänkin Sistersin Floodlandin), mutta kyllähän Midnight Configuration oli about ensimmäinen goottibändi, jonka näin livenä. Ghosttrain Club Rav. Kaisaniemessä 1997, never forget!


Hey now hey now now! Sing this corrosion with me (again next week)!


lauantai 11. huhtikuuta 2015

Ex Oriente Lux

Tsing tsang fu king hong kong kung po. Tetsuo! Hiroshima Nagasaki Akira Woo... Urotsukidoji VHS!!


Eli matkataan taaksepäin aikaan, jolloin aasialaiset toimintaelokuvat ja anime vasta tekivät tuloaan Pohjolaan. John Woo oli vielä Hong Kongissa, ja hyvä niin. Animea oli saatavana aika vähän, ja hyvä niin. Mies muuttui koneeksi bisarrin parranajo-onnettomuuden seurauksena, ja hyvä niin.

Kaikki tämänkertaiset klipit tulevat kasan huonolaatuisimmalta kasetilta, mistä pahoittelut (vaikka ei syy ole varsinaisesti minun), mutta kyllä näistä selvän saa. Alussa Sakari Remes kertoo Akirasta, ja sitten leikataan Toni Jerrmaniin, joka käy läpi japanilaisen animaation perusteet ja tuon ajan (ja nykyajankin) tärkeimmät sarjat ja elokuvat. Ihan terveellinen vilkaisu aikaan, jolloin kirjastojen sarjakuvaosastoja eivät vielä hallinneet isosilmäisten perverssiteinien seikkailuista kertovat loputtomat kirjajonot. Anteeksi reaktionistinen purkaukseni... kun tämä blogi on valmis, menen scifi-aikatraktoriin ja ajan vuoteen 82 kuuntelemaan The Sisters of Mercyä ja katsomaan Young Onesia, enkä enää valita siitä kuinka kaikki on nykyään niin huonosti. Mutta sitä ennen vielä tämä klippi ja sata muuta.



Tetsuo se vasta oli jotain. Sakari Remes kertoo tästä elokuvatuplasta, ja tämä onkin mielestäni hyvä esittely. Viiteen minuuttiin on saatu hyvin kasattua teemoja, ja Jodorowsky-sitaatti on kovaa kamaa. Taustalla myös loistomusaa, mikä ei muuten ollut poikkeuksellista Vapaalla Vyöhykkeellä (jos ette ole jo itse huomanneet). Muistan, kuinka silloin joku Concrete Blonden Ghost of the Texas Ladies Man tai Hawkwindin Zarozinia jäivät vuosikausiksi elämään mielikuvitukseen. Tosin, silloinhan koko Radiomafia oli aivan oikeasti "soitetaan mitä halutaan" -kanava. Mutta nyt nostalgiaitku sikseen... tässä tämä klippi ja ehkä sen jälkeen vielä yksi...




Lopuksi John Woo, jälleen Sakari Remeksen esittelemänä. Eiköhän kaikki nykyään tiedä Woon klassikot, mutta kyllä tämä kannattaa kuunnella, etenkin koska pätkän loppuosassa on tarkat ohjeet oman kotitoimintaelokuvan tekoon. Itse asiassa nuo ohjeet vievät pääosan tästä klipistä. Tiukka ja asiallinen tietopaketti, mikäli haluatte ohjeita esim. VHS-kasettien äänieditoinnista. Omalla hörhöporukalla tehtiin lukuisia kotisplattereita, joista parhaat olivat nimeltään Kokaiinimies ja Kauralyhde. Ensimmäinen kertoi ankaran tarinan kundista, joka kokaiinipäissään surmaa kaksi satunnaista ihmistä VASARALLA ja tulee sitten toisen uhrin ystävän ampumaksi. Tuleeko ihmisistä oikeasti vihreää oksennusta kun niitä ampuu haulikolla? Kauralyhteessä oli moottorisaha ja Pink Flamingosin (ei me sitä oltu nähty, vaan luettu Roskaelokuvat-kirjasta) inspiroima ulosteensyöntikohtaus. Viimeinen tekemämme leffa oli varsin bisarri Mondo Society (joka saattaa muuten löytyä internetin eräältä sivulta). Siina nuoltiin tennareita, mutta se on nyt niin sanotusti 'nuff said!



Älkää ajako partaanne, älkää menkö Neo-Tokioon (se räjähtää ihan kohta!), älkää surmatko ihmisiä vasaralla, vaan palatkaa VAPAAN VYÖHYKKEEN äärelle taas ... no, milloin itse haluatte. Uusia ääniä aion latailla tänne taas ensi viikolla.

perjantai 3. huhtikuuta 2015

Jesus... had days like this!

Pitkää kärsimysviikonloppua jouduttamaan tulkoon muutama mehevä auraalinen paisti.

Aluksi päästetään irti eräs tähän asti pimennossa ollut Vapaan Vyöhykkeen sankari: Keijo Kultti! Tämä hörhö seikkaili tutkimassa menneisyyden, nykyajan ja tulevaisuuden ihmeellisyyksiä, ja onneksi muutama näistä episodeista on tallella. Aluksi suunnataan tietenkin teologisesti merkittävälle paikalle noin 2000 vuotta sitten. Keijon kanssa tässä jutussa sekoileva Patti Pyllykoski perustuu muuten aitoon teologiin (yllättäen nimeltään Matti Myllykoski), joka aikanaan kirjoitti pappisväkeä suututtaneen kirjan.


Nalle Virolaisen massa- ja joukkomurhaajia käsittelevästä sarjasta ei ikävä kyllä ole tallella kuin tämä seuraava saatanan nimissä tehtyjä henkirikoksia käsittelevä osa. (Rotumurhia käsittelevä juttu jää kesken, mutta saatanhan senkin joskus tänne riipaista.) Nämä joukko/sarjamurhat olivat kova juttu 1990-luvun alussa, ja muistaakseni alan lehdessä (Tähtivaeltaja) oli myös Nallen tekijäesittelyjä. Itse ostelin innolla Kukunorista True Crime -keräilykortteja, ja nehän on vieläkin tallella (Zodiac Killer, Richard Ramirez, Charles Whitman, Jeff Dahmer, Carl Panzram...), ja joku aika sitten makeiltuani niillä sain kuulla, että semmoiset on ihan sairaita. No niinhän ne onkin. Ave satanas!


Kim Finn -niminen jannu teki jonkin verran juttua Vyöhykkeelle, pääasiassa elokuviin liittyen. Hän tuotti myös Äänipäiväkirjat-nimistä sarjaa, eli melkoisen outoja kuunnelmia. Tässä on niistä yksi. Täytyy sanoa, että tallella on vielä toinenkin, joka on vielä sairaampi ja hauskempi. Mutta koittakaa nyt kuunnella tämä ensin. Ette kadu. Rahat takaisin jos ette kadu.



 Kiitos taas, vastailkaa polliin (tuolla sivun ylälaidassa), saatatte voittaa lisää postauksia!

lauantai 28. maaliskuuta 2015

Varokaa niitä takarivin sadetakkimiehiä...

Elokuva-esittelyjä on kasaantunut sen verran, että tämä postaus on omistettu niille. Nämä puhuvat puolestaan, eli sen enempiä nyt jaarittelematta kuuntelemaan.





Ensi viikolla sitten pääsiäiserikoinen, vähintään yksi ristiinnaulitseminen luvassa!

tiistai 24. maaliskuuta 2015

Science Fiction/Triple Feature!

Science fiction (ooh ooh ooh) triple feature
Toni J (ooh ooh ooh) will build a creature
See aliens fighting (ooh ooh ooh) Atro and Petri
Isä Aurinkoinen stars in (ooh ooh ooh) Aikacon
Wo oh oh oh oh oh
At the late night, triple feature, blog show


Eli nyt kolme melko massiivista scifipläjäystä, näistä riittää järsittävää pariksi valovuodeksi.

Vapaan Vyöhykkeen scifisarjan toisessa osassa käydään läpi HC-scifiä. Siis jos olette niin tyhmiä, että luulitte valovuoden olevan tilavuuden mitta ja että parsekeillä maustetaan keittoja, asia korjataan nyt. Äänessä muuten myös äskettäin edesmennyt Sir Terry Prachett.



Toiseksi combopaketti (eli tämähän on oikeastaan quadruple feature!), jossa käydään Tampereella 8. - 9.1.1994 järjestetyssä Aikaconissa, ja kuunnellaan missä tilassa scifi oli Virossa. Aikacon-pätkässä on mukavan tuore lähestymistapa, eli toimittajana on ilmeisesti fandomin ulkopuolinen naishenkilö (hän jää ikävä kyllä anonyymiksi), joka havainnoi scifistien tapoja ja rituaaleja. Itse en ollut paikalla, mutta tästähän saa hyvän kuvan siitä mitä se oli.



Lopuksi käsitellään scifimessiaat ja avaruushirviöiden kurko eli Alien. Tämäkin on siis joku yhdistelmä, mutta näistä 20+ vuoden takaisista nauhoitteista ei saa aina selvää. Rehellisyyden nimissä on sanottava, että tämän klipin genealogia on todella epäselvä, eikä loppupuolella oleva Petri Hiltusen Alien-analyysi ole ollenkaan Vapaalta Vyöhykkeeltä, vaan elokuvaohjelmasta nimeltä Tuhkaa ja Timanttia, jota tässä juontaa Atro Lahtela. Voi olla, että koko Alien-juttu on siitä. Ja sitten alussa scifimessiaista puhuva henkilö on todella tutun kuuloinen, mutta en saa nimeä mieleen. Kunnon säätöä, mutta mitä pienistä, eihän tästä minulle mitään makseta!



I got signals, I got readings in front and behind! Lisää materiaa tulossa viikonloppuna!

torstai 19. maaliskuuta 2015

This is what you want, this is what you get

Hyvää iltaa. Nyt ollaan jotakuinkin puolessa välissä tätä materiaalia, jota kaseteilta suoltuu. Eli vielä jonkun verran on kestettävää, pysykää vahvoina. Tarkoitus olisi myös lähiaikoina löytää joku paikka, johon voin ladata nämä jutut pelkkinä äänitiedostoina, josta voitte sitten tallentaa ne kotisohvillenne jatkokäyttöä ja arkistointia varten. Kerron sitten, kun tämä mahdollisuus on todellisuutta.

Nuoremmat eivät ehkä muista, että joskus oli sellainen hirveä juttu kuin sensuuri. Semmoista ei enää nykyään onneksi ole, kaikki on sallittua ja internetissä saa julkaista mitä vaan.. khm.. tai no ainakin tätä blogia. Toni Jerrman kertoo tässä millaista se sensuuri oli ja mitä hyötyä siitä oli. 



Sensuurista huolimatta joskus ihmiset saivat kokoontua Kuortaneelle puhumaan ufoista ja paranormaaleista kokemuksista. Seuraavanlaista jälkeä siitä syntyy. Ja syytä huomauttaa, että klipin alussa on jostain syystä (varmaankin tosi hyvästä sellaisesta) saksalaista nykyrunoutta. Mutta kyllä se siitä.




Aiemmin julkaistiin jo yksi Kosminen Raportti. Kaseteilta löytyi vielä toinen samanmoinen, joten tässä Ultrapäivien jatkoksi tietoa maailman tilasta 1990-luvun alussa.



Pitäkää chakrat avoimina ja kundaliinituli palamassa, seuraava postaus ensi viikon alussa.

lauantai 14. maaliskuuta 2015

Hands up! Who else wants to go to heaven?

Jeez, pikkasen on tökkinyt, mutta jatketaan. Tässä on taas sarjakuvan, kirjallisuuden ja elokuvan epäpyhää kolminaisuutta edustava töötti. Kaatakaa lasiin jotain sakeaa ja pistäkää pelit huutamaan.

Kansa on kuola ja muut eritteet valuen varttunut Toni Jerrmanin infamöösin sarjakuvasarjan toista osaa. No, nyt sitä saa. The south shall rise again!



Eipä tämä Olli Kangassalon scifi-aikatraktorilla sekoilu omasta mielestäni jää jälkeen Dr. Jerrmanin kouhkaamisesta. Tässä - kyllä juuri nyt! - toinen osa aikamatkailumöhinää, kohteena Olaf Stapledonin mieltä kiihoittavat tieteisfantasiat.





Jä löppüün analyysia aikuisviihde-elokuvasta The Ultimate Lover. Se ei ole pelkkä pornoelokuva, vaan käsittelee olennaisia ihmisten ja hirviöiden välisiin suhteisiin liittyviä dilemmoja. Kyllä Nalle tietää.




Mera kryddor next weeek, stay tuned.



maanantai 9. maaliskuuta 2015

On vain yksi tapa pysäyttää hirviö: kranaatit!

Tervetuloa suuren ja mahtavan multimediaesityksen pariin. Elokuvaa, kirjallisuutta, sarjakuvaa! Kaikki taatusti korkeaa kulttuuria ja kansalaisten sivistystasoa nostavaa hengenravintoa.

Jatkoa Harto Hännisen kalkkuna-esittelyille tulee tässä. Mateleva kauhu!



Nalle Virolaisen vuonna 1993 julkaistu teos Natsihuoran kosto iski kuin niittihanska per ... no kuvitelkaa itse. Pidimme kirjasta jopa esittelyn äidinkielen tunnilla, ja näytimme siinä jotain tv:stä nauhoitettua videomateriaaliakin. En tiedä olivatko nuo lukiolaiset luokkatoverimme parasta kohdeyleisöä, mutta ehkä joku sai siitä virikkeitä tulevaan rakkauselämäänsä. Sikäli jos ko. teos on jäänyt lukematta, niin seuraavassa Jouni Hokkanen esittelee sen.



Sakkana liemen pohjalla Tommi Hänninen kertoo sarjakuva-albumistaan Konrad Orbiter.


Jatketaan kuolleiden mattojen tonkimista taas loppuviikosta... kiitos ja anteeksi.

keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

Sanomaa Herralta Suomen kansalle

Näiltä kaseteilta löytyy vähän kaikkea. Näin keskiviikkona asettelen tarjolle kaikenlaista sälää, jonka hyödyllisyydestä voi olla montaa mieltä, mutta pakkohan nämäkin on jonkun kuunnella. Ei sillä, hyödyllisiä vihjeitä ja toimintaohjeita löytyy näistäkin. Ottakaa oppia!

Heti alkuun esittelyssä on perusoppimateriaalia, eli Bret Easton Ellisin American Psycho. Tämähän oli rankka kirja aikoinaan, ja jotakuinkin ekoja kunnon romaaneita, jonka luin enklanniksi. Tällä esittelyllä saattoi olla osuutta asiaan, tai sitten olin lukenut siitä jostain roskalehdestä. Enivei, jos et halua kuulla aika graafisia väkivallan jälkien kuvauksia, niin älä kuuntele tätä. Mutta haluathan sinä...



Seuraava uskonnollisia traktaatteja käsittelevä pätkä on hauska lähinnä puhujan vuoksi. Sillä on tavallaan hauska tapa ilmaista asioita. Taikka niinkuin onkin, eikä mitään tavallaan.



Niin ja sitten, jos satut tapaamaan venuslaisia, niin tästä pätkästä saat varmaan jotain vinkkejä miten toimia. Marsin kasvoja unohtamatta.



Sikailut sikseen, viikonloppuna tulee taas enempi menopainotteista kamaa, vouhkaamista väkivaltaisista sarjakuvista ja merkillisiä sadomasokismifantasioita. Teitä ei ole varoitettu.

sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

We need to get bigger guns. BIG FUCKING GUNS!

Otsikon mukaisesti laitan ensimmäiseksi pidemmän pätkän. Kasetin etikettiin kirjatun tiedon mukaan 5.10.1993 (oli muuten tiistai) Toni Jerrmanin science-fictionia ja sen alalajeja luotaavan sarjan avaus tunkeutui esiin radiosta. Muistelin, että tämä oli melko asiallista tavaraa, mutta kun nyt sen kuuntelin, niin eikö siellä yksi nykyinen Yleisradion arvostetun kulttuuriohjelman tekijä ole kertomassa mitä bisarreimpia tieteisfantasioita... eli tästäkään ei selvitty ilman natseja ja zoofiliaa. Tästä sarjasta on tallessa ainakin myös seuraava osa, jossa tulitetaan hc-scifiä, mjutta se sitten myöhemmin. Nyt asiaan!




Vuonna 1993 julkaistiin suomalainen Cthulhu-antologia Kultainen Naamio. Seuraavassa nauhoitteessa kirjasta keskustelevat sen toimittaja Boris Hurtta, kirjoittajat J. Kouta ja Sauli Santikko, sekä tietenkin Kari Nenonen. Naisia ei oltu paikalle huolittu. Muuten tämä on ihan siistiä ja konformistista juttua, mutta Kari Nenonen uskaltaa olla eri mieltä näistä Lovecrafteista ja sen semmoisista.

Tähän väliin pitää kertoa oma Kari Nenos-anekdootti. Oli Finncon '91 tai '93, ja nuorena poikana oli hienoa nähdä Suomen parhaat scifi/kauhukirjailijat lavalla. Kari oli jostain syystä siellä puhumassa, ja yleisön joukosta joku kommentoi, että Messias on paras suomalainen scifikirja. Tähän Kari vastasi tylysti, että se on aivan paska; hän oli kuulemma kirjoittanut sen Teneriffalla kokaiinipäissään. Asenne teki vaikutuksen jo silloin. Se siitä, Karin omasta mielipiteestä huolimatta Messias on paras suomalainen scifikirja... ei sellaisia enää kukaan kirjoita. Mutta noina aikoina olikin vielä kirjailijoita, ei pelkästään steampunk-fanipoikia ja -tyttöjä.

Mutta, ASIAAN!



Lopetetaan kosmiseen raporttiin. Mukavaa, että tämmöinenkin on kasetille tarttunut, en nimittäin muistanut että nykyään Yle Radio 1:n jazz-ohjelmia luotsaava Markus Partanenkin oli sotkeentunut Vapaaseen Vyöhykkeeseen. Tällaisia kosmisia raportteja pitäisi edelleenkin tulla radiosta, mutta varmaankin jonkin salaliiton tuloksena ne lopetettiin...



Nam nam.

PS. Tätäkin blogia näköjään joku lukee, joten laittakaahan kommenttia. Kaikki on tervetullutta, erityisesti "tämä on ihan tyhmää, vihaamme kollektiivisesti blogiasi" -tyyliset lataukset. Ja, barbaarinaiset, mikäli haluatte lähettää metallisia alusvaatteitanne, osoitteen saatte mukavaa kommenttia vastaan.


torstai 26. helmikuuta 2015

The story of the strangest love triangle ever told

Keep on spanking!

Vapaalle Vyöhykkeellä oli jos jonkinlaista sarjaa, ja yhdessä niistä Olli Kangassalo ajeli Ylen scifi-aikatraktorilla tutustumassa menneiden aikojen tieteiskirjailijoihin. En tiedä onko tämä sarjan ensimmäinen osa, mutta joka tapauksessa nyt lähdetään kuuntelemaan Rider Haggardin visioita.



Muinaisina aikoina kauhuelokuvat herättivät tunteita. Jyväskylän Kesässä oli joskus (ilmeisesti vuonna '93 tai '94) kauhuelokuvaseminaari, ja tästä syntyi jonkunasteinen kalabaliikki. Vapaassa Vyöhykkeessä aiheesta keskustelivat seminaarin järjestäjä, pappi sekä kauhuelokuvien harrastaja. Huvittavinta tässä omasta mielestäni on kauhuharrastajan puolustus, että splätteriä katsotaan, koska halutaan löytää ratkaisuja arkielämän ongelmiin, kuten yksinäisyyteen ja seksuaalisuuteen. No joo, minä ainakin katsoin niitä vain, koska halusin nähdä tappamista ja lätistelyä. Joka tapauksessa tämä on kai ihan mielenkiintoinen katsaus aikaan, jolloin Ilsoja ei saanut joka marketista ja joku vielä jaksoi kauhistua jostakin.



Loppuun vielä tosielämän splatteria. Jouni Hokkanen raportoi.


Kuulemiin. Keep watching the skies!

sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Liftoff!

"It has been surmised, that perhaps, my lord had become like a wild animal that had been kept too long. Perhaps, but whatever... freedom... so long an unremembered dream, was his."

Niin, kone lähti käyntiin ja hirviö on vapaalla jalalla. Nautitaan tästä niin kauan kuin voidaan.

Aluksi nautitaan Toni Jerrmanin sarjakuvasarjan avauksesta. Tämä oli melkoista tykitystä, ja toimittaja itse mainitsi myöhemmin saaneensa kanavajohdolta tai muulta nössöltä pukumieheltä jonkinlaisen huomatuksen kielenkäytöstä koskien joko tätä tai seuraavia osia (jotka kuulemme hamassa tulevaisuudessa). Tai kaikkia niitä. Näin niinkuin sivumennen sanoen en ihmettele, mutta mitä siitä...if you give me any shit, I can whip your ass!



Ja sitten... lisää paranormaalia. Henget voivat ottaa meihin yhteyttä myös esimerkiksi television tai videonauhurin välityksellä. Niin no ette usko vai, kuunnelkaa!



Onhan nyt ankea sunnuntai. Kenties sitä piristää tunnelmallinen takkatuli. Omalla vastuulla.



Jatketaan joku päivä ensi viikolla. Pysykää liikkeessä, älkää tulko esille päiväsaikaan!

lauantai 21. helmikuuta 2015

IGNITION!

Nyt kun olemme kokoontuneet tämän paloista kokoon harsitun Vapaan Vyöhykkeen hyvin osittaisen resurrektion alkamisen todistamiseen, sallinette, että pidän pienen puheen. Ei kestä kauaa.

Vapaa Vyöhyke oli merkittävä osa 90-luvun alussa eläneen scifistä ja sen semmoisesta kiinnostuneen nuoren elämää. Muutaman loistavan lehden - Aikakone, Portti ja Tähtivaeltaja etunenässä - lisäksi se tarjosi ajankohtaista tietoa siitä, mitä tapahtui; mitä kirjoja kannattaa lukea, mitkä sarjakuvat ovat cool, mistä ufot tulevat, millainen on Natsihuoran Kosto, miten selvitä elämässä. Siis tämä viimeinen kohta oli erityisen tärkeä. Ilman näitä lehtiä ja Vapaata Vyöhykettä ei ehkä olisi tullut niin helposti mieleen, että scifistä, hörhöilystä ja splatterleffoistakin voi ihan validisti ammentaa elämälleen sisältöä. Vapaan Vyöhykkeen henki oli että kaikkea saattoi tapahtua. Jutut olivat hyvin tehtyjä ja toimitettuja, mutta ne saattoivat riistäytyä käsistä mihin suuntaan vain. Sellainen terve sekoilu tarttui, niiden parin samanhenkisen kaverin (tervisiä vaan silloiseen Hollolan lukioon, Sami R, Pasi P ja Janne I) ihmeteltiin Vyöhykkeen juttuja, ja epäilemättä niidenkin innoittamina väsättiin mm. muutama varsin toimiva splatter-elokuva. Lyhyesti, Vapaa Vyöhyke toi tuulahduksen (useimmiten otsonin tai mätänevän orgaanisen aineen hajuisen) maailmasta, jossa oli muutakin kuin Pulttibois, Tuntematon Sotilas ja kouluruoka. Niin hyviä kuin nekin ovat, me tarvitsimme enemmän Vapaata Vyöhykettä.

Siis kiitos kaikille, jotka aikanaan olivat Vapaata Vyöhykettä tekemässä ja toimittamassa. Te pelastitte maailman. Kiitos myös teille, jotka nyt palaatte sen äärelle tämän blogin kautta.

Ei tässä nyt enää muuta voi sanoa, kuin että kuppi nurin ja menoksi.

Aloitetaan eräällä itselleni eniten mieleenpainuneella pätkällä. Kimmo Hätinen kertoo ufokontaktistaan. 1990-luvun alussa UFOt ja humanoidit olivat pinnalla, ja viime viikolla edesmenneen Rauni-Leena Luukanen-Kilden muistoksi aloitamme tällä ääninäytteellä.



Seuraavaksi Harto Hänninen esittelee elokuvan Plan 9 From Outer Space. Silloin nämä kalkkunat olivat vasta tulossa ainakin omaan tietoisuuteen, ja Vyöhykkeellä oli elimellinen osa (sori) trash-kulttuurin levittämisessä. Vaikka nykyjään yhä useampi jo tietää Ed Woodin ja roskaelokuvat, ja jotkut ovat jopa katselleet Plan 9:n, on tämä Hännisen esittely edelleen erinomaista kuultavaa.



Ja avajaispäivän kunniaksi kolmas klippi! Vapaan Vyöhykkeen vakiotoimittaja Jouni Hokkanen testaa Helsingin koillisen mielenterveysaseman Malmilla. Ihan toivoo itsekin olevansa mielenterveysongelmainen!



Kiitos, palaamme asiaan lähipäivinä ...  ehkä jo huomenna!

perjantai 20. helmikuuta 2015

3 ... 2 ... 1 ...






Totuuden hetki lähestyy. Kasettia on tungettu pesään urakalla, ja kaikenlaista outoa on löytynyt. Huomenna laukaistaan ensimmäiset klipit, sitä ennen vielä yksi kiusio.


 

lauantai 14. helmikuuta 2015

Ensimmäinen yhteys

Know, O fan, that between the years when the fandom drank Scifi and its imaginative dreams,
and the years of the rise of the daughters of Spefi, there was an age undreamed of,
when Yle lay spread across Finland like a radioactive mantle between the apartment blocks ... 
Hither came Vapaa Vyöhyke, grease-haired, swollen-eyed, book in hand, a pervert, a scientist, a critic, with weird ideas and weird contributors, to tread the ignorant mundanes of the Earth under its cowboy-booted feet.

 


 



Lähetykset alkavat helmikuun lopulla.

Tune In
Turn On
Burn Out