Radiomafian legendaarisen vaihtoehtokulttuuriohjelman toinen tuleminen. C-kaseteilta maailmanverkkoon, ilman sensuuria tai äänenkäsittelyä. Pahoittelen.
Vapaalle Vyöhykkeellä oli jos jonkinlaista sarjaa, ja yhdessä niistä Olli Kangassalo ajeli Ylen scifi-aikatraktorilla tutustumassa menneiden aikojen tieteiskirjailijoihin. En tiedä onko tämä sarjan ensimmäinen osa, mutta joka tapauksessa nyt lähdetään kuuntelemaan Rider Haggardin visioita.
Muinaisina aikoina kauhuelokuvat herättivät tunteita. Jyväskylän Kesässä oli joskus (ilmeisesti vuonna '93 tai '94) kauhuelokuvaseminaari, ja tästä syntyi jonkunasteinen kalabaliikki. Vapaassa Vyöhykkeessä aiheesta keskustelivat seminaarin järjestäjä, pappi sekä kauhuelokuvien harrastaja. Huvittavinta tässä omasta mielestäni on kauhuharrastajan puolustus, että splätteriä katsotaan, koska halutaan löytää ratkaisuja arkielämän ongelmiin, kuten yksinäisyyteen ja seksuaalisuuteen. No joo, minä ainakin katsoin niitä vain, koska halusin nähdä tappamista ja lätistelyä. Joka tapauksessa tämä on kai ihan mielenkiintoinen katsaus aikaan, jolloin Ilsoja ei saanut joka marketista ja joku vielä jaksoi kauhistua jostakin.
Loppuun vielä tosielämän splatteria. Jouni Hokkanen raportoi.
"It has been surmised, that perhaps, my lord had become like a wild
animal that had been kept too long. Perhaps, but whatever... freedom...
so long an unremembered dream, was his."
Niin, kone lähti käyntiin ja hirviö on vapaalla jalalla. Nautitaan tästä niin kauan kuin voidaan.
Aluksi nautitaan Toni Jerrmanin sarjakuvasarjan avauksesta. Tämä oli melkoista tykitystä, ja toimittaja itse mainitsi myöhemmin saaneensa kanavajohdolta tai muulta nössöltä pukumieheltä jonkinlaisen huomatuksen kielenkäytöstä koskien joko tätä tai seuraavia osia (jotka kuulemme hamassa tulevaisuudessa). Tai kaikkia niitä. Näin niinkuin sivumennen sanoen en ihmettele, mutta mitä siitä...if you give me any shit, I can whip your ass!
Ja sitten... lisää paranormaalia. Henget voivat ottaa meihin yhteyttä myös esimerkiksi television tai videonauhurin välityksellä. Niin no ette usko vai, kuunnelkaa!
Onhan nyt ankea sunnuntai. Kenties sitä piristää tunnelmallinen takkatuli. Omalla vastuulla.
Jatketaan joku päivä ensi viikolla. Pysykää liikkeessä, älkää tulko esille päiväsaikaan!
Nyt kun olemme kokoontuneet tämän paloista kokoon harsitun Vapaan Vyöhykkeen hyvin osittaisen resurrektion alkamisen todistamiseen, sallinette, että pidän pienen puheen. Ei kestä kauaa.
Vapaa Vyöhyke oli merkittävä osa 90-luvun alussa eläneen scifistä ja sen semmoisesta kiinnostuneen nuoren elämää. Muutaman loistavan lehden - Aikakone, Portti ja Tähtivaeltaja etunenässä - lisäksi se tarjosi ajankohtaista tietoa siitä, mitä tapahtui; mitä kirjoja kannattaa lukea, mitkä sarjakuvat ovat cool, mistä ufot tulevat, millainen on Natsihuoran Kosto, miten selvitä elämässä. Siis tämä viimeinen kohta oli erityisen tärkeä. Ilman näitä lehtiä ja Vapaata Vyöhykettä ei ehkä olisi tullut niin helposti mieleen, että scifistä, hörhöilystä ja splatterleffoistakin voi ihan validisti ammentaa elämälleen sisältöä. Vapaan Vyöhykkeen henki oli että kaikkea saattoi tapahtua. Jutut olivat hyvin tehtyjä ja toimitettuja, mutta ne saattoivat riistäytyä käsistä mihin suuntaan vain. Sellainen terve sekoilu tarttui, niiden parin samanhenkisen kaverin (tervisiä vaan silloiseen Hollolan lukioon, Sami R, Pasi P ja Janne I) ihmeteltiin Vyöhykkeen juttuja, ja epäilemättä niidenkin innoittamina väsättiin mm. muutama varsin toimiva splatter-elokuva. Lyhyesti, Vapaa Vyöhyke toi tuulahduksen (useimmiten otsonin tai mätänevän orgaanisen aineen hajuisen) maailmasta, jossa oli muutakin kuin Pulttibois, Tuntematon Sotilas ja kouluruoka. Niin hyviä kuin nekin ovat, me tarvitsimme enemmän Vapaata Vyöhykettä.
Siis kiitos kaikille, jotka aikanaan olivat Vapaata Vyöhykettä tekemässä ja toimittamassa. Te pelastitte maailman. Kiitos myös teille, jotka nyt palaatte sen äärelle tämän blogin kautta.
Ei tässä nyt enää muuta voi sanoa, kuin että kuppi nurin ja menoksi.
Aloitetaan eräällä itselleni eniten mieleenpainuneella pätkällä. Kimmo Hätinen kertoo ufokontaktistaan. 1990-luvun alussa UFOt ja humanoidit olivat pinnalla, ja viime viikolla edesmenneen Rauni-Leena Luukanen-Kilden muistoksi aloitamme tällä ääninäytteellä.
Seuraavaksi Harto Hänninen esittelee elokuvan Plan 9 From Outer Space. Silloin nämä kalkkunat olivat vasta tulossa ainakin omaan tietoisuuteen, ja Vyöhykkeellä oli elimellinen osa (sori) trash-kulttuurin levittämisessä. Vaikka nykyjään yhä useampi jo tietää Ed Woodin ja roskaelokuvat, ja jotkut ovat jopa katselleet Plan 9:n, on tämä Hännisen esittely edelleen erinomaista kuultavaa.
Ja avajaispäivän kunniaksi kolmas klippi! Vapaan Vyöhykkeen vakiotoimittaja Jouni Hokkanen testaa Helsingin koillisen mielenterveysaseman Malmilla. Ihan toivoo itsekin olevansa mielenterveysongelmainen!
Kiitos, palaamme asiaan lähipäivinä ... ehkä jo huomenna!
Totuuden hetki lähestyy. Kasettia on tungettu pesään urakalla, ja kaikenlaista outoa on löytynyt. Huomenna laukaistaan ensimmäiset klipit, sitä ennen vielä yksi kiusio.
Know, O fan, that between the years when the fandom drank Scifi and its imaginative dreams,
and the years of the rise of the daughters of Spefi, there was an age undreamed of,
when Yle lay spread across Finland like a radioactive mantle between the apartment blocks ...
Hither came Vapaa Vyöhyke, grease-haired, swollen-eyed, book in hand, a pervert, a scientist, a critic, with weird ideas and weird contributors, to tread the ignorant mundanes of the Earth under its cowboy-booted feet.
