lauantai 11. huhtikuuta 2015

Ex Oriente Lux

Tsing tsang fu king hong kong kung po. Tetsuo! Hiroshima Nagasaki Akira Woo... Urotsukidoji VHS!!


Eli matkataan taaksepäin aikaan, jolloin aasialaiset toimintaelokuvat ja anime vasta tekivät tuloaan Pohjolaan. John Woo oli vielä Hong Kongissa, ja hyvä niin. Animea oli saatavana aika vähän, ja hyvä niin. Mies muuttui koneeksi bisarrin parranajo-onnettomuuden seurauksena, ja hyvä niin.

Kaikki tämänkertaiset klipit tulevat kasan huonolaatuisimmalta kasetilta, mistä pahoittelut (vaikka ei syy ole varsinaisesti minun), mutta kyllä näistä selvän saa. Alussa Sakari Remes kertoo Akirasta, ja sitten leikataan Toni Jerrmaniin, joka käy läpi japanilaisen animaation perusteet ja tuon ajan (ja nykyajankin) tärkeimmät sarjat ja elokuvat. Ihan terveellinen vilkaisu aikaan, jolloin kirjastojen sarjakuvaosastoja eivät vielä hallinneet isosilmäisten perverssiteinien seikkailuista kertovat loputtomat kirjajonot. Anteeksi reaktionistinen purkaukseni... kun tämä blogi on valmis, menen scifi-aikatraktoriin ja ajan vuoteen 82 kuuntelemaan The Sisters of Mercyä ja katsomaan Young Onesia, enkä enää valita siitä kuinka kaikki on nykyään niin huonosti. Mutta sitä ennen vielä tämä klippi ja sata muuta.



Tetsuo se vasta oli jotain. Sakari Remes kertoo tästä elokuvatuplasta, ja tämä onkin mielestäni hyvä esittely. Viiteen minuuttiin on saatu hyvin kasattua teemoja, ja Jodorowsky-sitaatti on kovaa kamaa. Taustalla myös loistomusaa, mikä ei muuten ollut poikkeuksellista Vapaalla Vyöhykkeellä (jos ette ole jo itse huomanneet). Muistan, kuinka silloin joku Concrete Blonden Ghost of the Texas Ladies Man tai Hawkwindin Zarozinia jäivät vuosikausiksi elämään mielikuvitukseen. Tosin, silloinhan koko Radiomafia oli aivan oikeasti "soitetaan mitä halutaan" -kanava. Mutta nyt nostalgiaitku sikseen... tässä tämä klippi ja ehkä sen jälkeen vielä yksi...




Lopuksi John Woo, jälleen Sakari Remeksen esittelemänä. Eiköhän kaikki nykyään tiedä Woon klassikot, mutta kyllä tämä kannattaa kuunnella, etenkin koska pätkän loppuosassa on tarkat ohjeet oman kotitoimintaelokuvan tekoon. Itse asiassa nuo ohjeet vievät pääosan tästä klipistä. Tiukka ja asiallinen tietopaketti, mikäli haluatte ohjeita esim. VHS-kasettien äänieditoinnista. Omalla hörhöporukalla tehtiin lukuisia kotisplattereita, joista parhaat olivat nimeltään Kokaiinimies ja Kauralyhde. Ensimmäinen kertoi ankaran tarinan kundista, joka kokaiinipäissään surmaa kaksi satunnaista ihmistä VASARALLA ja tulee sitten toisen uhrin ystävän ampumaksi. Tuleeko ihmisistä oikeasti vihreää oksennusta kun niitä ampuu haulikolla? Kauralyhteessä oli moottorisaha ja Pink Flamingosin (ei me sitä oltu nähty, vaan luettu Roskaelokuvat-kirjasta) inspiroima ulosteensyöntikohtaus. Viimeinen tekemämme leffa oli varsin bisarri Mondo Society (joka saattaa muuten löytyä internetin eräältä sivulta). Siina nuoltiin tennareita, mutta se on nyt niin sanotusti 'nuff said!



Älkää ajako partaanne, älkää menkö Neo-Tokioon (se räjähtää ihan kohta!), älkää surmatko ihmisiä vasaralla, vaan palatkaa VAPAAN VYÖHYKKEEN äärelle taas ... no, milloin itse haluatte. Uusia ääniä aion latailla tänne taas ensi viikolla.

perjantai 3. huhtikuuta 2015

Jesus... had days like this!

Pitkää kärsimysviikonloppua jouduttamaan tulkoon muutama mehevä auraalinen paisti.

Aluksi päästetään irti eräs tähän asti pimennossa ollut Vapaan Vyöhykkeen sankari: Keijo Kultti! Tämä hörhö seikkaili tutkimassa menneisyyden, nykyajan ja tulevaisuuden ihmeellisyyksiä, ja onneksi muutama näistä episodeista on tallella. Aluksi suunnataan tietenkin teologisesti merkittävälle paikalle noin 2000 vuotta sitten. Keijon kanssa tässä jutussa sekoileva Patti Pyllykoski perustuu muuten aitoon teologiin (yllättäen nimeltään Matti Myllykoski), joka aikanaan kirjoitti pappisväkeä suututtaneen kirjan.


Nalle Virolaisen massa- ja joukkomurhaajia käsittelevästä sarjasta ei ikävä kyllä ole tallella kuin tämä seuraava saatanan nimissä tehtyjä henkirikoksia käsittelevä osa. (Rotumurhia käsittelevä juttu jää kesken, mutta saatanhan senkin joskus tänne riipaista.) Nämä joukko/sarjamurhat olivat kova juttu 1990-luvun alussa, ja muistaakseni alan lehdessä (Tähtivaeltaja) oli myös Nallen tekijäesittelyjä. Itse ostelin innolla Kukunorista True Crime -keräilykortteja, ja nehän on vieläkin tallella (Zodiac Killer, Richard Ramirez, Charles Whitman, Jeff Dahmer, Carl Panzram...), ja joku aika sitten makeiltuani niillä sain kuulla, että semmoiset on ihan sairaita. No niinhän ne onkin. Ave satanas!


Kim Finn -niminen jannu teki jonkin verran juttua Vyöhykkeelle, pääasiassa elokuviin liittyen. Hän tuotti myös Äänipäiväkirjat-nimistä sarjaa, eli melkoisen outoja kuunnelmia. Tässä on niistä yksi. Täytyy sanoa, että tallella on vielä toinenkin, joka on vielä sairaampi ja hauskempi. Mutta koittakaa nyt kuunnella tämä ensin. Ette kadu. Rahat takaisin jos ette kadu.



 Kiitos taas, vastailkaa polliin (tuolla sivun ylälaidassa), saatatte voittaa lisää postauksia!