sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Tonight we're gonna party like it's 1994!

Otsikon mukaisesti nyt tarjolla katsaus vuoteen 1994. Great...

Ensimmäiseksi elokuviin. Herran vuonna 1994 Kirkon Tiedotuskeskus julkaisi dokumentaarisen lyhytelokuvan Saatana Kutsuu Minua. Jouni Hokkanen esitteli sen 1994-roskaelokuvakatsauksen alkajaisiksi. Sitten Kim Finn tarttuu muihin tuona vuonna julkaistuihin vähemmän hyviin elokuviin. Hauska katsaushan tämä on, Natural Born Killersin ja Rauni Mollbergin suhteen olen samaa mieltä, uuniin vaan. Ja eihän Forrest Gumpkaan mikään hyvä elokuva ole, mutta hieman alkaa haista pakonomainen USA-vastaisuus, kun se luokitellaan maailman taantumuksellisimmaksi ja vaarallisimmaksi elokuvaksi. Get real. Ja sitten Steven Seagalin On Deadly Ground. Viimeisen 20 vuoden aikana tulleisiin toimintaelokuva"tähtiin" verrattuna Seagal on nero, ja On Deadly Groundissa on sikakova meno, plus ekologinen sanoma! Roskaa se kyllä on, mutta jumankauta niin pitääkin. Nyt suu kiinni ja menoksi.



Ja sitten kirjojen pariin. Toni Jerrman esittelee vuoden 1994 tärkeimmät (ja vissiin kaikki) käännetyt scifikirjat, ja myös suomalaiset alan tuotokset. Silloinhan noita ei niin paljon tullut... ihan mielenkiintoisesti ja mielestäni todenmukaisesti Jerrman sanoo Risto Isomäen Gilgameshin Tappiota ensimmäiseksi todelliseksi suomalaiseksi science-fiction-romaaniksi vuosikymmeniin. Ikävä kyllä se oli myös lähes viimeinen ... itse uskaltaisin kuitenkin laskea vielä Isomäen seuraavan romaanin Pimeän Pilven Ritarit merkittäväksi kotimaiseksi scifi-kirjaksi. Sitten hajosi Ripaltakin kynä, eikä kukaan muukaan ole oppinut kirjoittamaan. Kauan sitten Markku Eskelinen oli jossain Yle Radio 1:n kirjallisuusohjelmassa puhumassa vuoden kirjallisesta sadosta (muistaakseni jonkin perusnovellikilpailun tuloksien tiimoilta), ja muiden hymistellessä Eskelinen oli realisti ja sanoi Suomen olevan henkisten kääpiöiden maa. Tästä on oltava samaa mieltä myös scifin ja fantasian suhteen. Mitään isoa ei kukaan halua kirjoittaa, avaruus ja kosmiset visiot ovat suunnilleen pannassa. Jänkhällä hiihtelevät pikkunoidat, hävityn talvisodan henki ja tunkkaiset ulkomailta kopioidut vamppyyri-, nymfo- ja steampunk- fanisarjat täyttävät hyllyt. Tuoreimmat inventiot ovat upposurkeat puoliomakustanteet ja joku Suomikumma (luoja, mitä seuraavaksi... persuspefiä?!). Mutta ei nyt hakata invalidia enempää, vaan kuunnellaan millaista se oli noina määrällisesti vähäisemmän tarjonnan aikoina.



Jätetään sitten vuosi '94. Muistanette koko tämän kalabaliikin aloittaneen klipin, Kimmo Hätisen raportin ufokokemuksestaan. Se ei suinkaan ollut Kimmon ainoa esiintyminen Vapaalla Vyöhykkeellä. Onneksi. Uskallan sanoa, että tämä nyt kuultavaksenne saatettava äänite on vielä arkaluontoisempaa materiaalia. Eikä ihme, sillä harvaan meistä on otettu yhteyttä LIESITUULETTIMEN välityksellä. Tuhotkaa tietokoneenne, tablettinne, puhelimenne ja Ono-Sendainne kun olette kuunnelleet tämän, Miehet Mustissa ja muut samanlaiset ovat pian ovellanne.



The truth, and everything but the truth jälleen ensi viikolla. Silloin sitten luvassa kaikkea muuta kuin yours trulynne kirjallisuuskritiikkiä. Silloin nimittäin räjähtää... kolme legendaarisen kovaa sarjaa saa päätöksensä, ja se on megatonnitason rytinää. Olkaa paikalla.

sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

LÄSKI EDUSKUNTAAN!

It ain't over until it's over. Pieniä supply-ongelmia on ollut... pitäisi digitoida, muokata, katsella kun joku ohjelma pyörittää jotain ja siirtää niitä koodeja johonkin maailmannettiin. Ilman suoraa datalinkkiä tai neuraaliyhteyttä se on kauhean työlästä, mutta kyllä tämä tästä.

Keijo Kultin saaga jatkuu. Viimeksi oltiin menneisyydessä, nyt nykypäivässä. Siis vuoden 199X nykypäivässä, meidän menneisyydessämme, jonkun muun tulevaisuudessa. Siellä jossain joka tapauksessa oli Kiasma, ja se edessä nelijalkaisella eläimellä ratsastavaa venäläistä kenraalia tms. esittävä patsas. Nämä eivät tahtoneet sopia samalle hehtaarille, ja mellakka oli valmis! Keijo paikalle ja sassiin!



Sivun ylälaidassa olevan äärimmäisen suositun ja demokraattisen äänestyksen mukaan sadomasokismi ei kiinnosta KETÄÄN tämän blogin "lukijaa". Siksi tähän ja nyt erittäin hieno SM- spesiaali. Musiikki, kirjallisuuskatkelmat, tunnelmat fetissiklubilta, täyttä asiaa. 5000 SHADES OF BLACK RUBBER! "Tää oli totta ja tää oli ihan järkyttävää, mä en ikinä tahdo nähdä mitään vastaavaa enää koskaan."



Loppuun katsaus goottikulttuuriin. "Goths as a rule don't go around graveyards...don't go around performing black masses". Äänessä Jerrmanin lisäksi aitoja brittigootteja. En oikein tiedä, liittyikö tämä juttu johonkin laajempaan kokonaisuuteen (kasetilla ei ainakaan ollut todisteita tällaisesta) vai oliko vain yksittäinen tutkaus goottimusaan ja -kulttuuriin. Vapaasta Vyöhykkeestä ei koskaan tiennyt, saattoi tulla aika lailla mitä vain ja mistä syystä vain. En nyt muista vaikuttiko tämä siihen, että gootahdin itsekin noina aikoina (syy taisi olla enemmänkin Sistersin Floodlandin), mutta kyllähän Midnight Configuration oli about ensimmäinen goottibändi, jonka näin livenä. Ghosttrain Club Rav. Kaisaniemessä 1997, never forget!


Hey now hey now now! Sing this corrosion with me (again next week)!